Sunnuntaina nähtiin Nastjan kanssa Petrogradskaya metroasemalla, se on saman metrolinjan varrella missä on toi mun lähin pysäkki, joten ei tarvinnu vaihtaa. Helppoa turistille. Nastjalla ei ollu kauheesti aikaa, joten päätettiin mennä johonki ravintolaan joka on siinä ihan aseman vieressä. Noh, vaihtoehdot oli McDonalds ja Pizza Hut, mentiin sitten jälkimmäiseen. Syötiin ja höpistiin, selvis että sattumalta (muka) Nastajlla on kuulemma ylimääräsenä kotona just kaikki ne tarvikkeet mitä mun pitäis ostaa. Ens kerralla siis kun nähään, niin saan terävän veitsen, kattilan, paistinpannun ja jotku tossut (tähän mennessä oon kulkenu tonne keittiöön yhen Turkmenistanlaisen flipflopeissa jotka se anto mulle siks aikaa kunnes saan hankittua jotku muut kengät. Sukkasilteen ei kuulemma voi kävellä.) Suunniteltiin mitä kaikkea voitais tässä keväällä nyt tehdä, ne on lähössä huhtikuussa moikkaamaan yhtä tyttöä, jonka kanssa tunnen, kun se meni ja muutti Israeliin. Olis mahtavaa päästä niitten mukaan. Mutta katotaan nyt miten koulu sallii. Nastja kanssa pyys, että en ikinä kauheen myöhään tulis kotiin, on kuulemma vähän epämäärästä aluetta tää missä asun. Mutta en kyllä kauheen myöhään voi tullakkaan kun viimenen metro menee joskus yhentoista jälkeen. (mutta ensimmäinen joskus ennen kuutta ja baarithan on täälä siihen asti auki) (; Sanoi, että aina jos oon jossain ulkona, niin voin tulla sen luo yöksi, ei Nastjakaan ihan keskustassa asu, mutta sinne on kuulemma halvempi tulla taksilla. Sano että voin mennä sinne vaikka se ei olis kotona. Nastja siis asuu vanhempiensa luona ja siellä asuu kanssa sen veli ja veljen tyttöystävä, ne varmasti kauheesti tykkää jos rymyyn sinne aina illan pikkutunneilla ja laattailen pitkin lakanoita. Noh, onneksi ei vielä ole tiedossa yhtään tanssi-iltaa. Ruuan jälkeen käytiin vielä viereisessä vaatekaupassa ostamassa Nastjalle sukkahousut, koska se oli lähdössä maanantaina työmatkalle johonkin messuille Moskovaan, ja siellä pitää olla edustavat vaatteet. Sitten sen tytön pitikin jo mennä kun piti vielä jotain järjestellä ennen matkaa. Kun pääsin takasin kotiin, olikin Suomen aikaan kohta tiedossa ennakkoäänien tulos. Juttelin Skypen kautta lähinnä äitin kanssa, mutta näky siellä paljon muitakin tuttuja kasvoja. Siellä ne oli perinteiseen tapaan tekemässä vaalipitsoja. Odotin linjoilla niin kauan että ennakkoäänten tulokset tuli. Tulos olikin jo aikalailla selvä, joten sen jälkeen rupesin jo väsäilemään kaikkea valmiiksi huomista koulupäivää varten ja sitten nukkumaan.
Maanantaiaamuna oli pakko avata pikasesti vielä kone ja tarkistaa että kuka se meidän presidentti nyt on, jos olis vaikka tapahunu vielä joku hyvä loppukiri. Mutta eipä ollu, joten puin kasan vaatteita päälle ja lähin keskustaan. Koulu alko vasta kolmelta, mutta sitä ennen menin tekemään mulle maahantulorekisteröinnin. (sellanen pitää tehä, jos on Venäjällä yli seittemän päivää) Tarkotus oli ensin kysyä joltain tutoreista jos ne veis mut sinne paikkaan, mutta kun katsoin kartasta ja totesin että se paikka on ihan metroaseman vieressä, niin päätin lähteä yksin seikkailemaan. En mä ikinä opi täälä liikkumaan jos aina vaan kuljen jonkun perässä. Yksi vaihto metrolla ja sitten löysin oikean katuosoitteenkin, ainoa vaan että siinä kohtaa oli elokuvateatteri. Pyörin siinä sitten jonkun aikaa sekä elokuvateatterin sisällä, että katua edes takasin. Lopulta menin sisälle johonki toiseen turistitoimistoon ja kysyin niiltä. Ne kerto että ei oo ikinä kuullukkaan tollasesta paikasta, mutta se osote on se leffateatteri ja sisäpiha sen vieressä. Menin sitten sinne sisäpihaan ja pyörin sielläkin vielä hetken, kunnes löysin ihan pienen kyltin ihan sisäpihan kulmasta. En löytäny mun immigrationcardia, mutta lupasin lähettää sen sähköpostilla illalla. (Se on kyllä kätevää kun meillä on tosiaan tässä kotitalossa kirjasto jossa voi käydä kopioimassa ja skannamassa. Ja vaikka täälä yllättävän harva sitä englantia osaa, niin sekä tässä meijän kodin kirjastossa, että sielä koulun kirjastossa ne puhuu tosi hyvää englantia.) Olin varannu tälle reissulle hyvin aikaa, koska arvasin että saatan eksyä, joten sen jälkeen mulla oli vielä kaks tuntia koulun alkuun. Muuten olis ollu kiva vaan kävellä kaupungissa ja tutustua paikkoihin, muttaku oli niin pirun kylmä. Päätin kuitenkin mennä metrolla sinne koulun pysäkille, etten nyt ainakaan siitä kolmesta myöhästy. Siinä metroasemalla on myös juna-asema, joten menin sinne sisälle tappamaan aikaa. Ostin vesipullon kioskista ja selvisin hyvin! Tajusin jopa että kun olin sanonu että vettä, niin sen jälkeen se kysy että kaasuilla vai ilman. Pyörin jossain kirjakaupassa ja kiertelin niitä kioskeja ikkunashoppaillen. Jossain vaiheessa ne vartijat alko katella mua vähän siihen malliin että mitä sä täällä hengailet, joten päätin suosiolla poistua ennenku ne tulis kyselemään jotain. Menin sitten kouluun sisälle, ei siinä ollu enää ku puoltuntia kolmeen. Istuskelin aulassa ja kattelin kuinka ihmiset ravas ulos ja sisälle.
Vähän kolmen jälkeen siihen sitten tuli sellanen nuori tyttö joka kysy multa venäjäks jotain. Vastasin sille venäjäks, etten ymmärtäny, jonka jälkeen se kysy multa venäjäks että oonko Suomesta. Vastasin sille venäjäks että joo. Sitten se näytti kädellään että lähdetään. Sen jälkeen se onneks vaihto englantiin, vaikka ei se sitä kyllä kamalasti puhunu. Jätettiin mun vaatteet narikkaan ja lähettiin kiertämään koulua. Sitten tavattiin talousosaston pääopettaja. (joka mun sen mun aikataulun mukaan oli pitäny sillon kolmelta tavata) Se mies ei kanssa paljoa englantia puhunu ja ne aina sen tytön kanssa keskenään mietti mikäköhän joku sana on englanniks. Välillä kerroin niille mikä se sana on ja välillä juteltiin venäjääkin. Oon kyllä tosi tyytyväinen että osaan sitä venäjää edes jonkun verran, muuten tää reissu olis voinu olla melko hankala. Sitten siitä käveli joku tyttö ohi ja se opettaja pyys sen meijän tulkiks. Se on lähössä nyt just tällä viikolla Suomeen käymään mun koulussa. (Mun luokkalaisilla on nyt just menossa Kansainvälinen liiketoimintakurssi ja siihen kuuluu yhteistyö sattumalta just tän mun koulun kanssa. Joten mäkin voin sitten kätevästi osallistua sille kurssille, vaikka en nyt tällä viikolla sinne Suomeen pääsekkään) Se tyttö sitten tulkkas meijän keskusteluja ja täytettiin joku sopimus. Mutta sitten sen tytön pitiki jo jatkaa matkaa. Seuraava tapaaminen mulla oli viideltä johtamisosaston pääopettajan kanssa. Siihen oli vielä hetki aikaa, mutta sen opettajan piti ilmeisesti lähteä jonnekki ja se vaan sano sille tytölle että keksi jotain ohjelmaa mulle siihen viiteen asti. Se tyttö oli vähän hämmentyny, mentiin sitten ruokalaan juomaan teetä jonka jälkeen käveltiin taas edestakasin koulua. Pikkuhiljaa se tyttökin alko puhumaan enempi ja enempi englantia. Näin tosiaan sen koulunki kirjaston, jossa kirjastotäti puhu ihanan hyvää englantia ja selitti vaikka mitä. Lopulta se kello kuitenki tuli viis, eikä tarvinnu enää sadatta kertaa ravata rappusia edes takasin kierrellen koulua. Galinan, tän johtamisopettajan kanssa olikin jo paljon helpompi jutella, vaikka se välillä tarkistikin jotain sanoja Google-translatorista. Se kerto mulle, että mä oon niitten koulun ensimmäinen oppilas joka ei puhu venäjää. Että ens vuonna niille on tulossa joku kansainvälinen ryhmä joka järjestää vaihto-oppilaille kursseja ja ohjelmaa, mutta mä oon nyt ilmeisesti tällänen testikappale. Jos oisin ton tienny Suomessa, nii en olis varmaan tullu, mutta onneks en tienny, koska oon tosi tyytyväinen että oon täälä! Sitäpaitsi mähän saan nyt vähän niinku laatia kaikille seuraaville vaihto-opiskelijoille että mitä kaikkea niille tehään valmiiks. Tunnit on kuulemma niin, että alkuun kerrotaan kaikki jutut englanniks, sen jälkeen venäjäks koska niitten oppilaat ei kuulemma kauheen hyvin tota englantia osaa. Jokainen tunti on kaks osanen, kestää 1h 20min, jonka jälkeen on tauko ja sen jälkeen saman pitunen setti uudestaan. Mun ei kuulemma ainakaan näin alussa tarvi osallistua kun sille ekalle osiolle, koska se toinen osio on sitten kokonaan vaan venäjäks. Vähän veikkaan, että sitä venäjää oppii aika hyvin tän neljän kuukauden aikana. Mulla ei kuulemma oo koulua kun apaut kaks tai kolme kertaa viikossa, kuulostaa ihan mukavalta. Sain talousopintojen aikataulut ja tosiaan ei sitä koulua paljoa ole, eikä onneks vielä tällä hetkellä ollenkaan tunteja lauantaisin (täälä se on kuulemma normaali opiskelupäivä). Mutta se aikataulu on nyt vaan helmi- ja maaliskuulle, koska pidemmälle niilä ei kuulemma ollu tietoja ja maanantaina saan sitten vielä johtamisaikataulut, joten katotaan nyt vasta sen jälkeen että voinko juhlia. Joskus on tosin kasiin asti koulua ja vaan kerran on täälä mun kotirakennuksessa tunnit. Kun oltiin höpisty, vei Galina mut vielä niitten markkinointiosastolle, sielä ne innostu kun kuuli että mä oon se vaihto-oppilas. Lähettiin alakertaan koulun museoon (kyllä sielä koulussa on oma museo joka kertoo tosta meijän koulusta) ja sitten ne räpsi musta sielä kuvia, sano että mun kuva pitää kanssa saada sinne museoon, koska oon ensimmäinen vaihto-oppilas. Ja mulla oli vielä kiva finni naamassa!
Kun oli kiertelyt jälleen kerran suoritettu, lähdin kohti kotia. Matkalla tajusin etten oo syöny mitään muuta kun aamupalan ja sitten iskikin ihan hirveä nälkä. Menin sisään ensimmäiseen vastaantulevaan ravintolaan. Katoin listaa, ensimmäisellä sivulla luki salaatit, ymmärsin sen, mutta ei siinä nälässä mitään salaattia syödä. Käänsin seuraavan sivun, keitot, ymmärsin senkin, joo keittohan vois olla ihana nyt kun on niin kylmä. Rupesin lukemaan ensimmäistä vaihtoehtoa listalta, borsh, joo sen mä haluun. Tilasin keiton ja veden, oli muuten ihan mielettömän hyvää. Sen jälkeen osasin vielä tilata laskunki, kyllä mä täälä kohta elän jo ihan ku kuka tahansa venäläinen. Onneks oltiin käyty Nastjan kanssa aikasemmin syömässä, muuten en olis muistanu jättää tippiä. Olin poikennu matkalla kouluun vielä ruokakauppaanki hakemaan mulle paketilllisen teepusseja. Nyt mulla oli aina hyvä tekosyy mennä keittiöön. Päätinki sit vielä illalla mennä hakemaan sitä kuuma vettä teehen ja jäinki taas sinne höpisemään naapureitten kanssa. Nyt paikalla oli enemmän porukkaa, koska osa asukeista oli ollu viikonlopun jossain poissa. Myös ilmeisesti mun seinä naapuri (onneks mulla on vaan yks seinänaapuri) koska sunnuntai-illasta lähtien sieltä on kuulunu telkkariääniä, musiikkia, puhetta ja vaikka mitä. Yks turkmenistanilaista oli lähdössä pois, joten niilä oli sielä läksiäisbileet. Ne teki jotain ihmeellistä kakkua joka tehtiin kekseistä, sit siihen laitettiin voita, sellasta jotain maitotahnaa missä on sokeria ja sit vielä suklaata päälle. Ihan hyvää, mutta ei sitä kyllä paljoa voinu syödä. Hengailin niitten kanssa varmaan taas johonki yhteen, mutta sit oli kyllä pakko mennä nukkumaan.
Tänään nukuin pitkään ja kun heräsin päätin skipata aamupalan ja mennä testaamaan ton meijän ruokalan. Vähän jännitti että miten siitä selviin, koska tiesin että sielä oli paljon eri vaihtoehtoja mistä pitää valita. No helpostihan se meni kun tiedän mikä on tämä venäjäksi. Osotin jotain ihmekönttiä ja makaroonia ja sanoin tätä ja tätä. Se köntti oli tosi hyvää, naudan lihaa ja jotain kananmunaa tai juustoa ja ehkä porkkanaa tai jotain. Onneks päätin kokeilla. Ruoka makso sata ruplaa, eli aikalailla samanverran mitä Suomessaki kouluruoka ja ihanan kätevää kun voi tolla kahella ja puolella eurolla syödä omassa talossa, flipflopit vaan jalkaan ja syömään. Hääräsin hetken vielä kotona ja sitten lähdin kaupunkiin hakemaan mun rekisteröintiä. Ilma ei ollu enää yhtään niin kylmä, joten sen jälkeen kun sain sen rekisteröintilapun, niin päätin kävellä vähän ympäri keskustaa. En kuitenkaan uskaltanu lähteä kauheen kauas etten eksyis, vaikka eipäkai se olis haitannu kun ei ollu kiire minnekkään ja eiköhän sieltä aina jossain välistä metroasema löydy. Päätin mielummin mennä metrolla siihen mun metroasemalle ja pyöriä siinä. Siitä löytyki Subway, kaikkia erilaisia kauppoja ja ruokakauppaki, tosi hyvä, nyt on siis kotimatkan varrella 24h ruokakauppa. Kävelin siinä vielä vähän ja en nyt sit tiedä onko tää hyvä, vai huono juttu, mutta ihan siinä bussipysäkin takana on Prisma. Oli pakko mennä sisälle kattomaan ja kyllä, sielä on kaikkia Rainbow, X-tra, Valio, Fazer ym. tuotteita ihan suomalaisin tekstein. Noh, eipähän ainakaan tuu koti-ikävä. Ja jos koskaan pitää järjestää esim. koulussa joku Suomi ilta, niin tiedän sitten että mistä niitä karjalanpiirakoita ja kakkia Fatzerin suklaita sitten saa. Ostin sitten Rainbow pesuainetta, koska vaatteitten pesuainetta piti enivei ostaa ja nyt ainaki varmasti tiesin että se kelpaa sekä värillisille että valkosille. Ostin kanssa venäläistä salaattia mulle iltapalaks, se on kyllä aina niin hyvää. Mutta nyt vois viedä loput tosta salaatista jääkaappiin, napta teekupin mukaan ja sosialisoida vielä hetken. Mutta tänään ei kyllä saa jäädä sinne niin myöhään, koska huomenna yheksältä alkaa mun esimmäinen ihan oikea koulutunti! (joka onkin mun tän viikon ainoa)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti